Venjanssjön

Venjanssjön on suuri järvi, joka sijaitsee 53 km Morasta länteen ja 43 km Malungista koilliseen.

Järven syvyys vaihtelee suuresti, ja siellä on paljon matalikkoja, lahtia ja saaria, joten siellä on hieman vaikea navigoida veneellä. Jotkut matalikot on merkitty kuusenoksilla tai poijuilla, ja järven ylle on saatavilla yksityiskohtainen syvyyskartta. Järvessä on paljon haukia ja ahvenia.

Uistelu on suosittua, ja kilpailuja järjestetään joka vuosi. Veneet on tarkastettava ennen niiden laskemista veteen tartuntojen estämiseksi.

Järvessä on uhanalainen siikapopulaatio, jota esiintyy vain yhdessä muussa järvessä Dalarnassa. Valvontamaksu peritään. Muuten järvessä on ahvenia, haukia, taimenia, siikoja jne. Venjanssjön jäätyy tiukasti normaaleina talvina ja houkuttelee monia pilkkijöitä. Kilpailuja järjestetään joskus, vaikka viime vuosien pandemia on rajoittanut tätä. Järven rooli tekojärvenä Dalälven-joen säännöstelyalueella tarkoittaa, että sitä lasketaan talvella hieman yli 4,5 metriä.

Venjanssjön on historiallisesti ollut erittäin runsas kalavesi. Kauan ennen kuin alueelle oli vakituisia asutuskeskuksia, pääasiassa vika- ja mora-viljelijät perustivat rannoille kalastusalueita kerätäkseen kaloja talviravinnoksi. Kun pysyvä asutus oli niin suuri, että se johti oman pitäjän perustamiseen, vuonna 1607 edellä mainitut viljelijät vaativat, että suuri osa järvestä menisi heille sen elinkeinon merkityksen vuoksi. Tuloksena oli, että uudesta pitäjästä tuli tiimalasin muotoinen. Pidän hylje oli kalamaja, jonka kuivaustelineessä oli kalaverkkoja. Runsas kalakanta on todistettu monissa muissakin yhteyksissä. Kun Johannisholmin voimalaitos rakennettiin, kalojen vaellusta rajoitti osittain itse voimalaitos, mutta myös suurimman sisäänvirtausjoen, Vanånin, patoaminen. Myöhemmin myös toiseksi suurin, Ogströmmen, padettiin, ja jossain määrin Kräggån myllypadolla. Voimalaitoksen rakentamisen jälkeen järven kalakanta on muuttunut niin, että taimen on vähentynyt harvinaiseksi saaliiksi, kun se oli yksi yleisimmistä. Järvi ei voi yksinään muodostaa taimenpopulaatiota, vaan taimenen kutu tarvitsee virtaavaa vettä, ja siksi viereisillä vesistöillä on tärkeä rooli. Nykyisiin kalakantoihin kuuluvat hauki, siika, lahna, ahven, särki jne. Haukea pyytävät usein vierailevat uistelukalastajat ja onginta. Paikalliset kalastajat pyytävät siikaa nuotalla, mikä on kasvava paikallinen perinne. Kiinnostus kalakantaamme keskittyi niin kutsutun Venjanin siian, planktonisen siian eli Coregonus nilssonin suojeluun, joka on ollut tärkeä ravinnon ja tulon lähde Venjanin asukkaille.